tiistai, 4. lokakuu 2005
kuneioikeintiedämitä
eräs - ei oikeastaan edes tuttunu - oli myöskin eronnut, vietin
kanssaan irc-hetken. hetket jotka yllättäen tulevat ja jotka haluaisi
jakaa, mutta ei enää voi. ja hetken jolloin vihlaisee syvältä, hetket
jolloin kipu ei hellitä. se on opettelua olemaan itsensä taas. oman
identiteetin rakentamista ja hallintaa. välillä rutinoituneen
kammottavaa itsensä tarkkailua. päivän mittaisia selviytymistarinoita.
niistä se on tulevaisuus koostettava. eteenpäin. eteenpäin. älä katso
taakse. älä käänny. älä itke. älä kaipaa. ymmärrä tilanne ja sen
merkitys. uskalla nyt kohdata suru. uskalla olla antamatta itseäsi
sille. uskalla elää taas. en minä uskalla. en uskalla haaveilla.
haaveet kaatuu. tiedän että eteenpäin olisi tarkoitus mennä.. mutta en
minä tahdo. onko minun nyt jo luovuttava toivosta. onko nyt se hetki.
onko minun ihan pakko irrottaa. vaikka en lainkaan halua. tieto siitä
että olen tilanteessa yksin mutta että meitä on muitakin on
lohdullinen. se on kuin halaus. halaa minua. älä irrota. älä koskaan
päästä minua menemään. miksi kaikkea tapahtuu.
Kommentit