juuri kun elämä tuntui sille, että hei - tää voikin olla kivaa rumbaa pian taas! niin tuli isku vasten kasvoja. J syyttää minua asiasta, josta en halua edes kertoa. tämä on sen luokan juttu, että haaveet tulevaisuudesta on syytä unohtaa. ainakin hetkeksi. suhde, vai pitäisikö sanoa vuoristorata J:n kanssa alkoi vuodenvaihteessa 2003. sitä kesti heinäkuulle asti. nyt kun mahdollisuus uudesta alusta tuli todelliseksi taitaa se romuttua heti alkuun. ja sitten on enää turha itkeä ketään takaisin. että sillä ei olisi väliä mitä eroaikana on tapahtunut. totta helvetissä sillä on väliä. liian ison hinnan saan vielä maksaa, kun vaa'an toisessa kupissa on rajaton rakkaus. ja plaa plaa plaa. silti, tunne siitä että minua on rakastettu ja olen ollut haluttu on vieras. liikaa huomiota. liikaa minulle. en minä ansaitse.. helvetin suomalainen mentaliteettini.

palautan itseni todellisuuteen ja käyn työntekoon. unohdan kaikki pelastus utopiat. keskityn itseeni, ideoihin ja luovuuteen. ja minulla on ideoita. olisi vielä aikaa toteuttaa.